Uusia oppeja

olen lukenut perennakirjaa kuin joku muu voisi lukea vaikka raamattua. Sieltä on jäänyt monta hyvää uutta neuvoa ja ideaa päähän ensi kesää varten. Kunpa muistaisin kaikki sitten oikeaan aikaan kesällä. Se jäi mieleen, että Bee Balmit voi leikata aika matalaksi ensimmäisen kukinnan jälkeen, jotta siitä kasvaa sitten taas uudet vehrevät varret ja ne kukkii vielä uudestaan. Olen leikannut vain niitä kukanpäitä pois, mutta nyt tiedän laittaa matalaksi koko puskat. Samoin Ladys Mantle perennan voi leikat kesällä pieneksi, varsinkin jos se on kärsinyt kuumuudesta ja alkanut ruskettua reunoista. Jaaha, tässäkö olikin kaikki mitä muistan sadasta kuvitetusta sivusta? No ehkä noin yleisesti jäi mieleen, että kasveja voi leikata vähän enemmänkin, mitä olen tähän asti uskaltanut.

lisäys 28/1/13:
Sattumoisin törmäsin pariin kiinnostavaan blogiin, tässä yksi niistä; http://shawnacoronado.com/2013/01/four-fantastic-drought-tolerant-annual-plants/
Luin jostain lisää kasvista, jota luulin vielä viime kesänä harmilliseksi rikkapuskaksi, se on nimeltään Partridge pea.
Kyllä se voikin olla harmillinen ja leviää paljon, mutta yllätyksekseni luin, että se on ”annual” ja siementää vain seuraavaksi kesäksi. Luulin, että siitä kasvaa isoa pusikkoa, kun sen varsikin on aika puumainen. Olin niitä riipinyt pois kottikärryllisiä lasteja etupihan mäestä toissavuonna, mutta viime kesänä sitä ei ollutkaan ihan riesaksi asti. Nyt opin, että se on yhden keltaisen perhoslajin toukkien ruokaa ja nolottaa ihan kamalasti, jos heitinkin niitä toukkia samalla pois kompostiin. Mutta ensi kesänä annan sen kasvaa ainakin joissain kohdissa runsaasti, ja voin jopa viedä sen siemeniä jonnekin muualla sitten syksyllä. Esim. Japanin tatarin kasvupaikoille (sinne, minne emme ruiskuta myrkkyä!).

Jätä kommentti